tiistai 31. tammikuuta 2012

Mä vaan "tiedän" :)

Tänään ollut hassu ja kiinnostava pohjavire heti aamusta. Sellainen tavallaan kutkuttava rauha, mikä koko päivän näkyi sellaisena, että "tiesin" ehtiväni. Esim aamupalalla huomasin kellon olevan liikaa ja yleensä silloin ei ehdi bussiin. Nyt vain tiesin, että ehdin. Aluksi taistelin fiilistä vastaan. Järki sanoi, että ei kannata lähteä yrittämäänkään, ottaa ihan iisisti vaan ja menee seuraavalla. Mutta tämä pieni ääni vain rauhoitteli ja intti, että ehdin ihan helposti. Joten rauhallisesti vain laitoin asiat kuntoon, katsoin vielä kelloa ennen lähtöä ja se oli liian paljon ja juoksin bussipysäkille. Pieni ääni sisälläni yritti sanoa, että ei tarvitse juosta, koska kuitenkin ehdit. Mutta järkeni sanoi, että ei voi mitenkään ehtiä ellei juokse ihan täysillä. Saavuin hengästyneenä bussipysäkille. Taas "tiesin", että olin ajoissa, mutta kysyin silti toiselta odottajalta oliko bussi mennyt jo. "En ole huomannut ainakaan", hän vastasi. Odotin, eikä bussia näkynyt. Kuitenkin "tiesin", että se tulisi. Samoin myös "tiesin", että mahtuisin kyytiin lastenvaunujen kanssa. Ja sieltä se bussi lopulta tulikin, 5min myöhässä. Ei olisi tarvinnut juosta :)

Olemme menossa valoa kohti!

Sama hassu fiilis kävi jokaisen päivän bussireissun kohdalla. Samoin menin puntille, vaikka järkeni sanoi, etten kuitenkaan ehtisi ennen erästä sovittua tapaamista. Kuitenkin menin, edelleen ihmeellinen rauha sisälläni. Puntti oli valmis 15min ennen tapaamisajankohtaa. Ryntäsin pukkariin, suihkuun ja vaatteita vaihtamaan. Mutta luotin jo sisäiseen ääneen, koska se oli tässä vaiheessa jo niin vahva. Ja kuinka ollakaan, vaikka rauhassa tein palkkarin ja jouduin kiertämään rakennustyömaan, niin olin tapaamispaikassa tasan minuutin etuajassa! On se ajan kulku ihmeellistä!!!

Matkalla punttisalilta tapaamiseen ohitin pariskunnan, jonka näkeminen ilahdutti minua erityisesti. Muslimimies ja musliminainen olivat rauhallisella kävelyllä. Kävelivät samaa tahtia vieri vierekkäin ja keskustelivat rauhallisesti toisia kunnioittavaan sävyyn omalla kielellään. Luen parhaillaan Ayaan Hirsi Ali -nimisen somalinaisen elämänkertaa, jossa rajulla mutta rehellisellä kädellä käy ilmi se epätasa-arvo mikä siinä kulttuurissa vallitsee. Kirja on kiinnostava ja silmiä avaava. Kaikkien muukalaisvastaisten pitäisi lukea joku tällainen pakolaisen tarina niin saisi hieman perspektiiviä! Kirjaa lukiessa ei voi kuin lähettää rakastavia ajatuksia kaikille hädänalaisille. Tämän tasa-arvoisen ja toisiaan kunnioittavan muukalaispariskunnan näkeminen sykähdytti valtavasti. Maailmassa on myös hyvyyttä, kunnoitusta ja rakkautta! Ja ennen kaikkea toivoa paremmasta! <3

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Harjoittelu tekee mestarin

Vihdoinkin onnistuin superfood-karppi-rawfood-kakun kanssa! Tätä olenkin hionnut jo aikani, joten kai sitä nyt täytyykin pikkuhiljaa olla mestari... ;) Kakku oli siskoni synttäreille, laitan reseptin tuonne lopuksi. Ja olipas muuten kivaa hippaloida ja tavata ihmisiä! :) Tämä hyvis-meininki on näköjään muuttanut sosiaalista käyttäytymistänikin. Mikä on ainoastaan hyvä juttu :) Huomasin juhlissa, että aikaisempaan verrattuna oli paljon helpompaa kuunnella muiden juttuja, olla innostunut, olla empaattinen, olla kannustava, olla lähimmäinen! Ihanaa, että se kummallinen pakko olla äänessä ja pakko jyrätä mielipiteillään alkaa hälvetä. Pikkuhiljaa... Mutta hiljaa paras tulee :) Nimim. Jonakin päivänä olen mestari!

Kuunteleminen on vähän kuin lukisi naistenlehdestä jotakin kiinnostavaa elämäntarinaa. Paitsi, että on mahdollisuus kysellä ja tarkentaa. Ja myös rohkaista ja kiittää! Miten en ole ennen tajunnut tätä!??

Superraakasuklaakakku-sanahirviö :P

Tästä tuli mieleen toinenkin sosiaalinen tapahtuma... Kuntosalilla yleensä treenaan niin keskittyneesti, etten oikeastaam juuri kiinnitä muihin huomiota. Tällä kertaa kuitenkin yksi vähän-enemmän-kuin-hieman pyylevä nainen kiinnitti huomioni. Ihmettelin, että miksi ihmeessä läski raahautuu salille tekemään jotain tyhjänpäiväistä vemputusta kun voisi saada tuloksia aikaan, jos tekisi jotakin järkevää. No, äkkiä se unohtui kun aloin treenaamaan omiani tosipaljonjärkevämpiä juttuja... Mutta istuessani yksin saunanlauteilla tämä nainen tuli seuraksi. Päätin haastaa itseni! Päätin, että haluan keskustella tämän naisen kanssa jakaen iloa ja hyvää mieltä. Olisin halunnut puhua järkevästä treenaamisesta ja olisin halunnut tietää, miltä tuntuu olla noin läski. Mutta ymmärsin, että näillä puheenaiheilla ei pystyisi jakamaan iloa ja hyvää mieltä. Siispä aloitin neutraalista perusaiheesta - säästä. Nainen oli hyväntuulinen ja lähti iloisena mukaan keskusteluun ja meillä oli todella antoisa keskustelu! Puhuimme mm. musiikista, musisoinnista, tanssista ja yleensäkin taiteesta! En enää edes muistanut, että keskustelukumppani oli "joku läski" vaan hän olikin upea, sydämellinen nainen! Kylläpäs sain taas läksyn! :D

Ja hassu juttu havahdutti bussipysäkillä :) Kiireinen mies tuuppasi minua sännätessään bussiinsa. Ei mitenkään kovasti, mutta kuitenkin sen verran, että viestitti ärtymystä siitä, että olin hänen mielestään tiellä. Ennen vanhaan olisin kihissyt kiukusta, mutta nyt - mitä ihmettä! Nyt vain jatkoin rauhallista olemistani ja ainoa ajatus, mikä episodista nousi mieleen oli ihan vilpitön ja valoisa ajatus, että "hyvä jos sille tuli siitä parempi olo".

Pitää riemuita pienistä edistysaskeleista, eikö!? :) Ja tietysti pikkusen morkkista jos on käyttäytynyt tyhmästi, mutta vain sen verran, että muistaa onnistumisensa vahvemmin. Näin fokus pysyy oleellisessa ja suunta hyvänä :)

Superraakasuklaakakku

Pohja:
200g voita
2dl pähkinöitä, esim hassel, cashew, saksan, manteli...

Laita voi vesihauteeseen sulamaan. Laita tyhjä blenderi pyörimään ja pudottele päphkinät kannen annostusreiästä sisään (varo, ne pomppii kuin popcornit!) ja saat näin pähkinäjauhoa+rouhetta. Sekoita voi ja pähkinämönjä kipossa. Lisää tilkkanen vettä ja jauhoja (esim kookos-) jotta saat taikinasta paksun oloisen. Painele sitten kakkuvuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Täyte:
7 kananmunaa
½-1dl sukrinia (tai muuta sokeria)
2dl kookosöljyä
n 200g raakakaakaomassaa
1 rkl macaa
½dl kookosjauhoa
steviaa ja vaniljaa maun mukaan

Laita kaakaomassa ja kookosöljy vesihauteeseen sulamaan. Riko 7 kananmunaa kulhoon ja lisää joukkoon sukrin (tmv), tämä rakenteen kannalta, että syntyy sitko, mikä esim stevialla ei onnistu. Anna koneen vispata kananmunat kunnolliseksi ja tiukaksi vaahdoksi (en suosittele vispaamaan käsin!). Lisää kaakao-kookos-sulaan loput ainekset ja sekoita. Tarkista, että massa on riittävän haaleaa tai laita tarvittaessa jääkaappiin jäähtymään. Kaada haalealämpöinen kaakaomassa kananmunavaahtoon samalla vatkaten/sekoittaen. Kippaa sitten koko komeus kakkuvuokaan pohjan päälle. Koristele esim. mulperin marjoilla ja viinirypäleillä ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi, mieluiten n 3-5h.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Hyvyyttä liikenteessä!

Päivän saldo: tervehdin kaikkia bussikuskeja, joiden kyydissä olin sekä myös kiitin kaikkia, paitsi yhtä, kun sen bussissa oli niin täyttä, että se ei varmaan olis kuullut kuitenkaan. Hymyilin kassatädeille ja juttelin bussipysäkillä ja bussissa. Vitsit, että oli hauskaa! Niin pienellä vaivalla saa hyvän päivän!! :) Hymyileminen oikeasti kannattaa! Se tarttuu nopeasti muihin ja siitä tulee itselleenkin iloinen mieli. Jos kaipaat piristystä tai potkua päivääsi, kokeile mitä tapahtuu, jos katsot vastaantulijoita silmiin ja hymyilet! Joku ehkä hymyilee takaisin, joku ehkä ei huomaakaan ja joku hämmentyy totaalisesti. Mutta ainakin se on kivaa ja vähän jännittävääkin :D

Hymy tekee kauniimmaksi, ainakin uskottelen itselleni niin ;)

Positiivisuus on terveellistä. Ja terveellisyys positiivista. Jos aloittaa jommastakummasta, tulee se toinenkin väistämättä kuvaan :) Terve sielu terveessä ruumiissa! Tämä hyvä päivä huipentui FB-terveyshihhuliryhmän livemiittiin Ruohonjuuren Cocovi-baarissa. Aluksi jännitti, koska suurin osa ihmisistä oli vain virtuaalituttuja. Mutta kun positiiviset ja terveelliset henkilöt kokoontuu, niin kyllä sellaisessa seurassa väkisinkin on hienoa! :) Aikoinani olin hyvinkin yksinäinen terveysintoilijafriikki ja enimmän osan jutuistani tein aina "salaa", ettei ihmiset liikaa ihmettelisi. Niin onko aika siistiä, että terveysintoilu ja kaikenmaailman ekopiiperrys on nyt in!!! :D


Ai niin! Ostin muuten toisenlaisen lahjan! Kylläpäs tuntui hyvältä ja reilulta! Tätä voin suositella! Siskollani on huomenna synttärijuhlat. Taidanpa pyöräyttää vielä terveyspiiperrysraakakakun :D

Klikkaa kuvaa!

torstai 26. tammikuuta 2012

Sano se!


"If you can´t say something nice, don´t say nothing at all"  -Thumper
"Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään" -Rumpali

Jep, tämä on hyvä muistaa. Paitsi, että kolikon kääntöpuoli on melkein jopa vielä tärkeämpi: "If you have something nice to say, please say it!", eli "Jos sinulla on jotain hyvää sanottavaa, niin SANO SE!" :)

On ihanaa olla sellaisessa moodissa, että näkee kivoja, upeita, hienoja ja mahtavia juttuja ympärillään ja kaikkialla! Mutta miksi pitää ihanuudet omana tietonaan, sillä hyvä mieli tarttuu ja sitä on ihana tartuttaa ympäriinsä! Siksipä voisikin sanoa ääneen hyviä juttuja, mitä tulee mieleen. Välillä tuntuu, että olen liian kiinni sellaisessa supisuomalaisessa asenteessa, että "älä vaan sano kenellekään mitään, ettet häiritse toisia". Äh mitä roskaa! Tänään sanoin hyvää ihan ventovieraille ja se oli hauskaa! :)

Kahvilan tytöllä oli uusi kampaus, joka sopi hänelle tosi hyvin. Sanoin sen hänelle ääneen ja hän ilahtui siitä kovasti. Sitten tuli vielä muitakin hyviä asioita mieleen ja sanoin nekin ääneen. Kerroin, että tykkään käydä heidän kahvilassa, kun heillä on niin hyvä ilmapiiri työntekijöiden kesken. Tyttö oli yhtä hymyä ja myönsi, "joo, meillä on kyllä ihana porukka" :) Iloa suorastaan pursui yli äyräiden ja varmasti tarttui muihin jonottajiin :)


Nousin bussiin, jonka luulin menevän rautatientorille. Kuskina oli nuori ulkomaalainen mies, olemukseltaan vähän sellainen "räpsysilmä limaluigi" ;) Olisi voinut olettaa, että hän laittaisi soimaan jotain latinopoppia tai edes radionovaa, mutta ehei! Hän soittikin jotakin tosi makeen kuuloista barokkimusiikkia! Kuuntelin aivan ihmeissäni ja innoissani. Päätin, että kun saavumme perille, niin menenkin etuovesta ulos ja kiitän häntä hienosta ja rohkeasta musiikkivalinnasta. Mutta pahus, yhtäkkiä bussi kääntyi ihan eri suuntaan ja tajusin olevani väärässä bussissa. Tuli kiire painaa nappia ja kerätä tavarat kokoon. En enää kehdannut enkä ehtinytkään mennä etuovelle ja kiitellä. Mutta sen verran kehtasin, että huikkasin hänelle keskiovelta "Kiitos!". Onneksi kehtasin, muuten olisi jäänyt harmittamaan. Aika harvoin bussikuskeja muutenkaan kiitetään. Voisin omalta osaltani muuttaa tätä tapaa, koska se ihan varmasti ilahduttaa kuskia!

Tämänpäiväisestä kokemuksesta innostuneena päätin, että huomenna otan projektiksi huomata kaikkia hyviä ja ilahduttavia juttuja ja sanoa ne ääneen! Ihan sama, vaikka ihmiset pitäisivät minua kahjona. Uskon silti, että hyvän ja ilahduttavan jakaminen on hyvää ja ilahduttavaa myös muiden mielestä! :)


tiistai 24. tammikuuta 2012

Oikea henkilö oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeaa asiaa tekemässä :)

"Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään" Jo muinaiset kreikkailaiset sen tiesivät!

Olen aivan ymmyrkäisenä jälleen! Juuri eilen kirjoitin siitä, kuinka pikkuhiljaa olen pitkän hiljaiselon jälkeen saanut aikaiseksi järjestää rentoutuskonserttirintamalla jotakin. Hiljaiselon aikana jotenkin odotin, että asiat lähtisivät itsestään rullaamaan ja sitten imaisisivat minut mukaansa. Vaan harvemminhan siinä niin käy. Mutta hämmentävän usein minulle käy juuri päinvaston, kuten nytkin: Kun itse viimein teen edes jonkun pienen ponnistelun asian eteen, niin yhtäkkiä siitä lähteekin mieletön kosminen ketjureaktio liikkeelle ja yhtäkkiä olenkin keskellä huikeaa pyörrettä! Huih, ihan mahtavaa! En meinaa uskoa näitä asioita todeksi!

Kuva by Heidi Hallila

Ihan parhaimpia tunteita elämässä on tunne siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kysyntä siihen, mitä kaikkein mieluiten tarjoaisi kohtaa voimakkaasti! Eli siis... tässä vaiheessa en sano enempää, kuin että hienoja yhteistyömahdollisuuksia rentoutuskonserttien osalta satelee ovista ja ikkunoista! Siis ihan parasta!!!!! <3

Itse asiassa uskon, että jokainen meistä on kokoajan juuri oikea henkilö oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mitäpä muutakaan sitä voisi! :) Mutta aina silloin tällöin kun tuon asian tuntee, näkee ja kokee kirkkaana mielessään, niin se on kyllä aivan taivaallisen hienoa!!! Jee jee jee! Ihanaa kun saa tuulettaa! :D

Ai niin! Ja myös hiljattain mainitsemani (ja ihailemani!) fitnesspersoona Zuzana Light - just se ex-BodyRock-keulakuva - julkaisi hienon videon tänään. Eikä ollutkaan mikään treenivideo! Jos yhtään jaksat, niin kuuntele viisiminuuttinen ihana puheenvuoro!


maanantai 23. tammikuuta 2012

Mörinää

Aaah, rakastan näitä hetkiä kun pitkän hiljaiselon jälkeen asiat alkavat taas pyörimään! :D Puhun siis rentoutuskonserteista. Nyt on jälleen pää suoltanut uusia ideoita ja alkaa näyttämään siltä, että palaset loksahtavat kohdilleen ja pystyn toteuttamaan ne! Tämä on fiiliksistä mitä parhain! :) Konsertista tulee hieno, sellainen kutina on. Konsertin herkkuihin kuuluu mm. bysanttilaisia kirkkolauluja kahdella bassolla soitettuna. Klikkaa tästä makupala, mutta varaudu omituiseen hypnoottiseen oloon.


Nyt kun päästiin hyvään syvään tunnelmaan, niin uskallan ehkä puhua hieman syvemmistä asioista. Positiivista elämänasennetta harrastaessa nimittäin ei voi välttää kohtaamasta innostavia elämänkysymyksiä aiheista johdatus, sallimus, korkeampi äly, universaali rakkaus jne. Tarkoitan, kyllä kai ateistikin voi harrastaa positiivista asennoitumista, mutta jotenkin tuntuu, että jos tosissaan uskoo hyvään, niin voi olla haastavaa kieltää minkään "korkeimman hyvän" olemassaolon. Sen sijaan johdatukseen, sallimukseen ja korkeimpaan rakkauteen uskominen tukee positiivista asennoitumista ja on muutenkin aika kivaa. Ja jännittävää! Huomaan kokoajan enemmän ja enemmän pieniä "sattumia", ja tulee aika kupliva olo kun laittaa ne Jumalan (no niin, uskalsin mainita nimeltä!) piikkiin. Se on hauskaa! :) Ikinä ei voi etukäteen tietää mitä ihmettä ja yllätystä seuraavaksi tapahtuu :)

.
Huomaan olevani yhtäkkiä innostunut myös presidentinvaaleista. Aiemmin en seurannut kampanjointia mitenkään enkä oikeasti edes kunnolla tiennyt ketä siellä valittavana edes on. Vielä äänestyspäivänä olin hieman epävarma ketä äänestäisin. Nyt vallitsevassa huumassa tajusin, kuinka hienoa hetkeä elämme! Meillä on yhtäkkiä ihan oikesti mahdollisuus saada uusia hyvinkin raikkaita tuulia tähän maahan. Kutkuttava ajatus eikö!? En aio tässä politikoida tämän enempää kuin, että kiva uusi käänne tässä muuten niin harmaassa ja ei-kiinnostavassa poliittiikkapelissä. Meitsikin ihan innostui (vaaleista), ja se on harvinaista! :)

Tein myös konserttimainoksen. Tervetuloa kuuntelemaan lisää mörinää!

 

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Vaalimista

Huh! Kaikki ne ehdokkaat, keitä harkitsin äänestää pääsivät toiselle kierrokselle! :D Sitten onkin miettimistä kumpaa seuraavaksi äänestää... ;) Mutta äänestäminen oli kivaa, kuten pressavaaleissa yleensäkin. Riittävän vähän valinnanvaraa esimerkiksi. Mutta ennen kaikkea hyvä fiilis, paljon iloisia ja rentoja ihmisiä liikkeellä niin monenlaisista yhteiskuntaluokista. Jotenkin vain kivaa, että ihmiset vielä jaksavat äänestää, vaikka kaikki tietävät, että ei yksi ääni ratkaise ja ettei kenelläkään ole enempää kuin se yksi...


Takana hieno viikonloppu, talo jälleen täynnä touhua ja piha täynnä lumilinnoja :) Onneksi kasaan oli pystytetty asianmukainen varoituskyltti näiden vekaroiden varalta.



Aurelia taas ei halunnut yhtään matkustaa pulkassa eikä edes laskea mäkeä, vaan ainoastaan vetää isoveljiään!



Pehmeän valkoinen satumetsä levittyi yllemme.

.

Ja koivuparka oli jo ehtinyt luulla kevään saapuneen ja kasvattanut komean vihreät siitepölypötkylät...


Tähän kuvaan tallentui yliluonnollinen kummituslumimies :P


Nyt on paljon lumikissoja. Kaikki lumikokkareet siis ovat Aurelian lumikissoja.Vaunuihi pääsi matkustamaan ainakin kolme isi-lumikissaa, muutama vauva-lumikissa, äiti-lumikissa, moffa-lumikissa, mummo-lumikissa sekä tietysti vielä Raimo-lumikissa :)



perjantai 20. tammikuuta 2012

Nolon mahtavia juttuja... ;)

Melkein nolottaa myöntää tämänpäiväiset hyvät jutut... :) Mutta oikeasti olin todella iloinen kun toinen kahdesta oppilaastani peruutti tunnin. Ei siinä sinänsä, oppilas on mukava jne, mutta näiden kahden oppilaan välissä olisi ollut 2½ tuntia hyppytuntia. Siispä perjantain työpäiväni oli 60min. Juuri sopivan mittainen! :) 

Toinen melkeinpä vielä nolompi ilonaihe... Olen suorastaan lapsellisen (teinimäisen...) innoissani kun löysin entisen BodyRock-keulakuvan Zuzanan uudet sivut! Kuten ehkä muistatte, treenaan bodyrockin HIIT:iä innokkaasti. Sittemmin Zuzana sai potkut ja katosi. BR-sivujen uudet keulahahmot eivät oikein yltäneet samalle tasolle hyvien treenien ja treeni-inspiraation luomisessa ja olin hieman harmissani. Nyt Zuzana on perustanut uuden youtube-kanavan ja ainakin tämä ensimmäinen treenivideo on mieletön! Jos et jaksa katsoa kokonaan, niin kato ainakin alku ja Part II 10:35 eteenpäin. Rock!!! :) 


Ja vielä kolmaskin puolinolo juttu... Nimittäin kyttäämme äkkilähtöjä turistirysään :)

torstai 19. tammikuuta 2012

Be Happy!

Onnellisuus?
Elämän tarkoitus on onnellisuuden löytäminen? Matrix-elokuvassa se pahisagentti ilmaisi asian aika osuvasti selittäessään miksi olivat luoneet kärsimystä täynnä olevan virtuaalimaailman. Siksi, että ihmisten aivot menivät oikosulkuun kun matrix oli pelkkää onnea ja auvoa. Niinpä... Vaikka kuinka olisi katastrofit, kauhut ja hädät nujerrettu, vikaa löytyy aina. Miksi ihminen on niin kärsimyskeskeinen?? Nyt uutta näkökulmaa kehiin! :) Eikä tarvitse edes teeskennellä, kas näin:

Tunnen erittäin suurta kiitollisuutta, että saan asua Suomessa. Täällä on asiat todella hyvin verrattuna moneen, moneen muuhun paikkaan. Meillä on paljon vapautta, meillä on rehellisimmästä päästä olevat systeemit, meillä pidetään huolta heikommista. Täällä arvostetaan oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä. Naisten ja tyttöjen asemasta olen erityisen kiitollinen! Täällä naisillakin on mahdollisuuksia ja oikeus päättää omasta kehostaan ja elämästään. Suomalaisilla on valtavasti hienoja asioita, tietoa ja taitoa, joita kaikkia voimme vapaasti käyttää hyvän elämän saavuttamiseksi. Voisin luetella vaikka kuinka paljon asioita, jotka täällä ovat todella hyvin. <3

Missä oikein mättää? Miksi me emme silti ole onnellisia?? Tai oikeammin, miksi ihmeessä valitsemme mielummin ikävyyden tunteen? Kuvittelemmeko oikeasti aivojemme menevän oikosulkuun jos muutamme asenteen kärsimyskeskeisyydestä onnellisuuskeskeisyyteen? 

Tämä on vain yksi näkökulma!
En oikein ymmärrä mistä on kyse. Tuntuu, että onnellisuuden saavuttaa vain jos ponnistelee ja pitää itseään aktiivisesti motivoituneena näkemään hyvää. Itsekin lankean äkkiä valitusansaan jos keskittyminen herpaantuu. Se vain jotenkin on kovin helppoa. Ehkä meidät tosiaan on ohjelmoitu automaattisesti näkemään huonoja asioita. Niin, toisaaltahan aikojen saatossa vaaratutka on henkiinjäämisen kannalta on ollut erittäin tärkeä ja siksikin ikävillä asioilla on ollut enemmän informaatioarvoa kuin mukavilla.

Mutta vielä toinenkin näkökulma tuli mieleeni. Ehdotin alussa, että elämän tarkoitus on onnellisuuden löytäminen. Siis löytäminen! :) Muistat varmaan lapsuuden suosikkileikin, piilosen :) Ehkäpä meiltä tosiaan piilotettiin hyvyys ja kauneus, jotta meillä olisi mahdollisuus kokea löytämisen riemu? Jotta saisimme oivaltaa, vastaanottaa, ilahtua?

Oikeastaan on kyllä ihan tervettä, että elämä välillä muistuttaa kauheuttaan myös. Kunhan emme jää siihen kiinni. Tänään Aurelia sai pahasti ruokaa väärään kurkkuun ja oli tukehtua. Taputin selkään ja tein heimlichin otetta ja olin täydessä valmiudessa hyökätä puhelimeen soittamaan 112. Olin äärimmäisen valppaasti läsnä nythetkessä. Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti, ja huojennus ja kiitollisuus oli suunnaton!

Äitilumihevonen :)

Ajatella kuinka onnellinen olen: minulla on terve suloinen tyttö, minulla on rakastava ja lempeä aviomies, hyvä asunto (myös sähköt, vedet, lämpö, kaikki ilman erityistä ponnistelua!). Olen itsekin erittäin terve. Tajusin juuri, että olen ollut sairaalassakin yön yli ainoastaan synnyttämässä! Ja kaikki läheiseni ovat vielä elossa. Olen oikea onnentyttö! <3 Kiitän elämää ja maailmankaikkeutta suunnattomasti! <3 

Oletko/olethan sinäkin onnellinen!? :)



keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Valoa kohti!

Nyt sen huomaa: päivät pitenevät! Onnitteluni, olemme jälleen voiton puolella yhdestä pimeyden jaksosta!! :) Nyt kelpaa olla, tintitkin visersivät niin innokkaasti, että se väkisinkin tarttui :)  Ja kyllä se valkoinen maailma vaan on niin upea! Valittajat pitäkööt mielipiteensä - omana tietonaan! ;)

Majava <3

Luppaakorvaa seikkailee taas... :D

"Sataa Nunta!"

Jihuu! :)

Ja taas "Sataa Nunta!!" :)


"Ooooi pieni vauva-lumikissa!"


Taas löytyi hyvää ajattelun aihetta: Paljonko rahaa tarvitsisit, että tuntisit itsesi menestyneeksi etkä kantaisi enää huolta mistään? Miettiessäni tätä huomasin, kuinka tärkeä aihe tämä minulle on. Nimittäin ensimmäinen ajatus oli, että en tarvitse siihen yhtään rahaa, ainoastaan hyvän asenteen. Sitten tajusin: sitä saa mitä tilaa. Ei ihme, ettei minulla ole rahaa, jos ajattelen, etten tarvitse sitä! Sitten yritin vastata kysymykseen uudemman kerran. Ja huomasin, että hyvänen aika kuinka vaatimaton olen. Vähän kuin kysyisi, paljonko rahaa ottaisit, jos saisit niin paljon kuin haluaisit ja vastaisin jotain "no vaikka muutama satku". En tietenkään mittaa menestystä elämässä rahassa, mutta toisaalta kyllä itseään kuuluu arvostaa riittävästi, ja raha on yksi selkeimmistä arvostuksen muodoista... Ja kyllä todellakin asenne ratkaisee myös. Ei auta miljoonat pankkitilillä jos kuitenkin kokoajan ituttaa. Hmm... En osannut lopulta vastata kysymykseen, mutta itse pohtiminen oli hyvästä. Voin suositella :)


tiistai 17. tammikuuta 2012

Maailmanparannusta

Hyvien asioiden näkemisestä on nyt ollut hyötyä. Olen viime aikoina reagoinut kovin herkästi ja eläytynyt hyvin vahvasti vastaani tulleisiin liian rankkoihin asioihin. Välillä alan itkemään ja tuntemaan pahoinvointia ja raivoa siitä, etten pysty auttamaan tilanteita. On todellakin ollut haastavaa suunnata ajatuksia hyviin asioihin kun maailman käsittämätön julmuus iskee silmille. Olen miettimällä miettinyt, mitä hyvää tällaisessa maailmassa on. Olen itkenyt ja rukoillut korkeampaa viisautta. Ja tämän olen löytänyt:

Parasta ja arvokkainta tässä maailmassa on RAKKAUS. Maailmaa voi parantaa niin, että jokainen aloittaa omasta sydämestään. Vahvistamaan rakkautta ihmisiä ja maailmaa kohtaan.

Tämä sisäinen tunne on kuin vihreä valo jonka muut ihmiset voivat aistia (ainakin) alitajuisesti. Se vaikuttaa yleisellä asenne- ja ilmapiiritasolla erittäin paljon! Se näkyy ehkä hymynä tai ystävällisenä sanana ja siten se voi levitä ja vahvistaa muidenkin sisäistä valoa. Ja mitä kaikkea hienoa tämä voi saada aikaiseksi myös kollektiivisella asennetasolla! Voi kun olisi upeaa, jos kaikilla maailman ihmisillä olisi tämä valtava rakkaus toisiaan ja maailmaa kohtaan!

Ainakin meillä jokaisella on olemassa mahdollisuus tähän! Ethän jätä valoasi vakan alle! <3


perjantai 13. tammikuuta 2012

Sitä saa mitä tilaa

Perjantai 13 päivä tapahtuu kuulemma tilastollisesti enemmän haavereita kuin keskimäärin muulloin. Onko siis epäonnenpäivä totta? Kyllä on, jos siihen uskoo! Placebovaikutus on erittäin vahva, sillä ihmisen mieli luo todellisuutta. Saat sitä mitä tilaat! Jos nouset aamulla sängystä ajatellen, että tästä tulee aivan mahtava päivä, tai että ihan kamala päivä tulossa, niin kumpikin pitää paikkansa. Ihan alkaa kuulostamaan tutulta: saat itse valita kummalla jalalla nouset! :)

Juuri tänään, kun mietin tätä asiaa törmäsin myös kiinnostavaan tutkimukseen.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että uskominen paranemiseen voi olla tehokkaampi hoitokeino kuin lääkkeiden käyttäminen. Esimerkiksi Harvardin tutkimus osoitti, että lähes 60 prosenttia potilaista, jotka kärsivät ärtyvän suolen oireyhtymästä, parani. Harvardin mukaan 30 prosenttia masentuneista hyötyy uskomispohjaisesta hoidosta. -IL

Monilla saattaa olla alitajunnassa tällainen yhtälö.

Valitsin hyvän onnenpäivän ja arvaas mitä! Kävi hyvä tuuri eli sattuma jota ei ole olemassakaan! Olin musiikkiopistolla opettamassa kahta oppilaitani. Niiden välissä oli kahden tunnin hyppytunti, mikä hieman harmitti. Yhtäkkiä sain vain päähänpiston ottaa yhteyttä siskooni, joka olla kuin olikin juuri silloin samassa rakennuksessa!!! Talk about intuition!!! :) Hän itsekin totesi, että olipas sattuma, kun hän aika harvoin paikassa käy. Siinähän ne pari tuntia rattoisasti kulki lounastaessa ja höpötellessä hyvässä seurassa! <3 Kannattaa siis uskoa sitkeisiin päähänpistoihin myös!



Jonossa :)

Tänään sain kokea arvokasta feedbackiä. Huomasin, että olen todellakin edistynyt elämässäni! Vielä jonkin aikaa sitten tunnin jonottaminen johonkin kökkötoimistoon olisi ollut aivan järkyttävää kidutusta. Odottaminen oli suunnilleen kamalinta mitä tiesin. Siinähän menee elämä hukkaan ja pilalle!

Numero 886 oli menossa ja itse sain 950. Huomasin kyllä vaistomaisen kyrpiintymisreaktion tapaillessani jonotuslapun numeroita. Sitten vain päätin ottaa tilanteesta hyvät irti. Ja se olikin ihan lapsellisen helppoa! Jonotustilan kaikki penkit ja sohvat olivat varattuja, mutta menin käytävän lattialle istuskelemaan. Siellä istuskeli muitakin ja aikani kuluksi ihmettelin. Nuoria tyttöjä. Ulkomaalaisia miehiä. Tuore äiti vauvan kanssa. Harmaaviiksinen mies. Lenkkeilijänainen. Tunnelma oli oikeastaan kaikenkaikkiaan hyvä. Kaivoin repusta kirjan esiin ja syvennyin. Kirjassa oli kivoja asioita ja yllättävän selkeästi ilmaistuna sellaisia asioita, joita juuri olen muutenkin pohdiskellut. 


Vai mitä tuumit, eikö olekin ihan miellyttävää ajatella näin (Kirjasta Ihmeellinen Voima, Caroline Myss):

*Olet siellä, missä sinun on tarkoitettu olevan ja sinulla on joka hetki tilaisuus palvella lähimmäistäsi ta saada tukea.
* Onnettomuuksia ja sattumia ei ole olemassa. Koeta nähdä kaikkien kohtaamistesi merkitys.
* Kaikella, mitä teet muiden hyväksi, samoin kuin sillä tuella, jota saat omaan elämääsi, on tervehdyttävä vaikutus koko ihmisyhteisöön.
* Saat aina avun heti kun rukoilet. Tunnistaaksesi avun sinun on nähtävä sen hetken jälkeen kaikki, mitä elämässäsi tapahtuu rukousvastauksena.
Kyllä verotoimiston täti tuntui mukavalta ihmiseltä kun oli tällaista settiä juuri lukenut :) Ja jonotusaikaa oli aivan liian vähän, olisin voinut lukea vielä pari seuraavaakin lukua! :)

Aurelia kinusi vierailulle serkkunsa Eléan luo. Mikä mainio ehdotus! Kaikilla osapuolilla oli ihan huippuilta! Paitsi ehkä Desiree-kissalla, joka joutui pienten tyttöjen yli-innokkaan hellittelyn kohteeksi... ;)









torstai 12. tammikuuta 2012

Sairaan siistiä

Myönnän suoraan, että välillä minun on hieman vaikeaa suhtautua positiivisesti negatiivisiin ihmisiin. Tässä minulla lisää opittavaa. Kuinka kohdata negatiivinen ihminen niin lempeästi ja rakkaudellisesti, että hän oikeasti pystyy ottamaan sen hyvän vastaan? Olisi niin mukavaa jakaa tätä oppimaani ja löytämääni hyvää eteenpäin. Olisi aivan parasta jos kaikki ihmiset näkisivät kauneutta ja hyvyyttä arjen ja haasteidenkin keskellä ja oivaltaisivat kuinka pienen askeleen päässä mahtava elämä on! Vaan näköjään ei aina kannata kovin innokkaasti tyrkyttää positiivisia ajatuksia ihmiselle, joka kovasti haluaa puolustaa omaa negatiivisuuttaan. Itsesäälissä rypevää ihmistä on todella hankala auttaa. Empaattisuus antaa äkkiä vain lisäpotkua hänen synkkyydelleen. Taas jos yrittää tuputtaa positiivista ajattelua, niin se kuullaan vain kovemman luokan vittuiluna. Neuvottomaksi jään. Sovellan vain Einsteinin zetaa, mitä muutakaan voi? Jokaisella on omat taistelunsa. Ei voi väkisin auttaa.



"Helppohan se on ajatella positiivisesti kun on terve ja asiat kunnossa" on oikeastaan ihan nurinperin ajateltu. Sehän nimenomaan on juuri toisinpäin:


Helppoahan se on olla terve ja asiat kunnossa kun ajattelee positiivisesti :D 
.
Tällä hetkellä olen äärettömän kiitollinen elämälle siitä, että minulla on niin herkkä keho joka tavallaan ylireagoi niin moneen asiaan. Aina en ole ajatellut niin. Oli pitkiä kärsimyksen ja itsesäälinkin aikoja (tiedän todellakin mitä se on!). Allergiaksi sitä lääkärit kutsuivat ja määräsivät tuhottomasti erilaisia kemikaaleja. Joista yhdestäkään ei ollut varsinaista apua. Mutta olen taistellut oman taisteluni siihen pisteeseen, että näen, miten tämä herkkyys on minulle valtava onnenpotku: Elämä on suorastaan pakottanut minut muokkaamaan elämäntapaani terveellisiksi. Tuskin jaksaisin hirveästi huolehtia terveydestäni, jos helppoja epäterveellisyyksiä harrastamalla terveydentilani olisi "ihan ok". Elämä opettaa minulle kädestä pitäen, mikä on hyvästä ja mikä ei ja palaute tulee suoraan päin naamaa. Minkä ansiosta tämä nykyinen terveydentilani ei todellakaan ole pelkkää sairauden poissaoloa vaan tunnen itseni aivan todella superelinvoimaiseksi! Tätä menoa elän ainakin 160-vuotiaaksi :)))


"Sairaudet" siis ovat oikeastaan mitä parhaimpia elämän oppikouluja. Keho viestii, että jossakin mättää ja tämän asian kuntoon laittaminen voi parhaimmillaan olla mitä mahtavin henkisen kehityksen paikka! Sairaudet voi nähdä siunauksina joista kannattaa ottaa kaikki hyöty irti! :)

Ainakin jostain sairauksista olen oppinut ottamaan hyödyn irti. Esimerkiksi homeallergia. Oikeastihan se on hyvin älykästä kehon toimintaa: keho viestii heti, että tässä paikassa on myrkkyä ja että täällä ei kannata hirveästi viettää aikaa jos haluaa pysyä terveenä. Tänään kävin paikassa, jossa jo ulko-ovella huomasin olevan vakava homeongelma. Mutta tiedostin asian ja kun alkoi tuntumaan tukalalta valitsin, ettei tarvtse ryhtyä ärtyneeksi tai valitella päänsärkyä. Tiesin, että kunhan pääsen täältä kohta pois, olo helpottuu heti. Ja niinhän siinä kävikin :) Tämä kyky on suorastaan siunaus, josta on minulle todella paljon hyötyä! Vaikkapa huomenna kun menen katsomaan uutta asuntoa! :D Nimimerkillä "homekoiran tehtäviä otetaan vastaan" ;)

Tällä hetkellä opiskelen jotakin elämän oppikoulua, joka oireilee tulehtuneena viisauden hampaana. Hmm... Mietin, miksi tarvitsen sellaista? Kenties minun on opittava hyväksymään, että lääketieteellisistä toimenpiteistä (tässä tapauksessa leikkauksesta) voi oikeasti olla apua eikä vain haittaa? Tai kenties jotain ihan muuta. Hommaanhan kuuluu, että sen opetuksen näkee vasta jälkeenpäin. Eihän sitä mitään opi, jos kulkee facit kädessä! (Mikä facit on suomeksi??? Koulussa matikan kirjan lopussa oli aina sellainen. Sieltä pystyi lunttaamaan oikeat vastaukset kun ei jaksanut vaivautua itse oppimaan laskemista)